Ensimmäinen lomakohde jää aina parhaiten mieleen. Minulla se oli Mallorcan saari. Lumisesta maaliskuun Suomesta ole aivan uskomaton kokemus lasketua Son Sant Joanin lentokentälle. Vaikka oli myöhäinen ilta niin ilma oli lämmin, sellaista pehmeää lämpöä, mitä ei Suomessa saa tuntea koskaan.
Lentokentältä Turistibussilla pitkin saarta samalla oppaan kertoessa tietoja paikasta ja matkan järjestelyistä. Välillä aina pysähdyttiin jättämään matkustajia johonkin hotelliin. Palmuja kaikkialla ja meren kohinaa. Ravintoloiden ja yökerhojen värikkäitä valoja. Moottoripyörät ja skootterit pärisevät. Viimein omaan hotelliin, matkalaukut ulos ja respaan täyttämään kaavakkeita. Lopulta avainmet käteen ja etsimään omaa huoneetta. Yöksi hiljentyneen uima-altaan ohi toiseen rakennukseen, josta viimein löytyy oma huone.
Ensimmäisen matkan kokemus on jotain, mitä aina etsii uudelleen. Vahvimmillaan kaipuu syksyisin, kun on pimeää ja märkää. Kohta tuleen lunta ja loskaa, minä haluan pois! Vaikka vain viikoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti